Haasteen aiheena on seuraava tekstikatkelma:
"Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia."
"Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia."
Katkelma on Emma Juslinin romaanista Frida ja Frida (Teos 2008, alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula).
Mutta asiat voivat mennä näinkin:
SANAN SÄILÄ, VAIKENEMISEN TIKARI
Sanoilla voit taistella, väistää ja hyökätä
taistelun jälkeen paiskata kättä vastustajan kanssa
naarmuilla, hengästyneenä, kaikkesi antaneena
mutta tyytyväisenä
Kuinka mittelet voimiasi hiljaisuuden kanssa?
Ketään ei näy. Hiivit jännittyneenä avoimella kentällä
äänettömyydessä, kunnes vihainen sihinä:
"Siinä asiassa ei ole mitään keskusteltavaa!"
viiltää sinut kahtia.
Kommentit