PUULOHIKÄÄRME

Olipa kerran lohikäärme. Se oli kiinalaisen horoskoopin eläimistä ainoa, joka oli taruolento.

Ja aivan kuin siinä ei olisi ollut tarpeksi sopeutumista, se oli puulohikäärme. Kun se avasi suunsa sanoakseen mielipiteensä, se kärvensi itseään. Onnekkaampien merkkien alla syntyneet osoittivat sitä sormellaan ja sanoivat: "Katsokaa, tuossa kulkee törkyinen puulohikäärme!" "Satuolento!" "Leuka ja suupielet ihan noessa!" "Onneksi me emme ole tuollaisia!"

Väärinymmärretyksi tuleminen sattui puulohikäärmeen sydämeen. Siihen sattui vielä enemmän kuin hiiltyneisiin suupieliin. Lohikäärme asettui asumaan vuoren kätkössä olevaan luolaan. Luolassa oli turvallinen ja hyvä olla. Tulta ei tarvittu. Kaikilla lohikäärmeillä on salainen aarre, näkymättömissä tosiolentojen katseilta. Lohikäärme luetteloi aarrettaan, järjesteli ja kiilloitti sitä.

Vuodet kuluivat. Lohikäärme unohdettiin. Kun se tuli pois luolastaan, sitä pidettiin isona liskona. Tosiolentona.

Tarinamaanantain aiheena oli LOHTU