Synkkä Papu

Valokuvatorstai, 250. haaste: Oma suosikki vanhoista osallistumiskuvista

2012-06-08T19:37:01+03:00

71. haaste: Juhlava.
Kuva on otettu Korouomassa Posiolla varhain eräänä elokuun aamuna.

Valokuvatorstai, 197. haaste: Nebular transition from spiral to annular

2011-03-07T18:58:01+02:00

Keskivaikeaa

2010-10-14T19:06:01+03:00

Työterveyspsykologi laski lomakkeen pisteitä tottuneesti päässään.

- Keskivaikea masennus, hän sanoi, nosti katseensa paperista ja katsoi minua silmiin. - Varaanko ajan lääkärille? Sinulle oli masennuslääkkeistä hyötyä silloin vuosia sitten, joten todennäköisesti sinun kannattaisi alkaa syödä niitä nyt. Voisin kirjoittaa sinulle sairaslomaa.

- Ei sairaslomaa; kotona on asiat niin huonolla mallilla, että on parempi että käyn töissä.

------------------------------------------------------

Kyllä minä olen tiennyt, että masennus voi uusiutua. En vain uskonut, että se voisi tapahtua minulle. Miehen viidenkympinvillitys ja kaikki se, mitä siitä seurasi, sairastutti minut uudelleen.

Monopolipelissä on kortti: "Mene vankilaan. Mene heti vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta." Tällä hetkellä minulla on sellainen olo, kuin olisin nostanut pinosta tuon kortin.

Käyn töissä ja hoidan arkipäivän rutiinit. Ei tässä siis ihan pohjalla olla. Vielä.

Valokuvatorstai, 172. haaste: Juhannus

2010-06-25T21:02:01+03:00

Kävelyretki rannalle keskiyöllä:

Valokuvatorstai, 165. haaste: Kevät

2010-05-02T16:24:01+03:00

Taustamusiikiksi sopii vaikkapa Sir Elwoodin Hiljaiset Värit - Neiti Kevät : www.youtube.com/watch

Valokuvatorstai, 164. haaste

2010-04-25T18:24:01+03:00

Tällä viikolla haasteena on kuva:

Pullot nostetaan jossain vaiheessa pöydälle.

Tässä pääsiäismuisto Kemin lumilinnasta: lähikuva jääravintolan pöydästä. Jäisen pöydänkannen sisällä on led-valoja.

Runotorstai, 160. haaste

2010-03-30T10:52:01+03:00

Haasteena on tällä kertaa kirjoittaa oma runo Caj Westerbergin runon innoittamana:

muistot kaikuvat loputtomina kuin
vastakkaiset peilit
eikä niitten kautta voi astua kuin toisiin
itsensä kuviin,

ulkona taivaanrannan tähti, kumipallo, ja koira

Caj Westerberg, kokoelmasta Uponnut Venetsia (Otava 1972)

----------------------------------------------------------------------------------------------

Täti ei tunne enää ketään, ei edes Merjaa

otsaani tatuoitiin Unohdus

kauan sitten

kai?

en voi tarkistaa

koska joku peitti peilit liinoilla

Sirius Koirantähti

kirkkaana etelän taivaalla

sen vielä muistan -

Näkymätön Aikuinen

2010-03-17T18:49:01+02:00

Olenko muuttumassa näkymättömäksi?

Peilistä katsoo kyllä edelleenkin sama talvenkalpea naama. Mutta kun aivan lyhyen ajan sisällä tapahtuu seuraavaa, tulee vähän halju olo:

Mies ja lapset unohtivat syntymäpäiväni.

Äiti muisti syntymäpäiväni, mutta ehkä olisi parempi, että hänkin olisi sen unohtanut. Hän osti minulle lahjakortin kosmetologille, jonka luona olen käynyt kasvohoidossa pari kertaa vuodessa jo ainakin kymmenen vuoden ajan. Äiti oli aivan ihmeissään siitä, että kosmetologi muisti minut. Äitini mielestä se oli selvä todiste siitä, että kosmetologillani ei käy asiakkaita.

Työpaikallani huomenna meidän työpisteessämme olen ainoastaan minä paikalla. Siellä ei kuulemma ole ketään koko päivänä.

Kirjoitin ev.lut kirkon Nettipappi-palveluun monta viikkoa sitten etsiessäni vastauksia erinäisiin mieltäni askarruttaviin kysymyksiin. Vastausta ei ole kuulunut, vaikka "Toimintaperiaatteet --- Vastaus viikon sisällä-- ".

Varasin tänään ajan kosmetologilleni. Sain ajan vasta pitkän ajan päähän, hänellä on niin paljon asiakkaita. Tunsin saavani ääriviivojeni sisälle täytettä.

Tove Janssonin Näkymättömässä Lapsessa Ninni muuttui kokonaan näkyväksi vasta kun uskalsi suuttua. Pitäisiköhän minunkin?

Runotorstai, 155. haaste: Keskonen

2010-02-19T19:16:01+02:00

Äiti kertoi että pikkuveli tuli liian aikaisin pois äidin mahasta ja jatkaa mahaelämää keskoskaapissa. Mutta minä olen jo seitsemänvuotias ja ymmärrän asioita. Äidin mahasta ei kuulu mittauslaitteiden piipitystä ja hälyttimien huutoa. Äidin mahassa pikkuveli ei hauko henkeä niin että joka hengenvedolla mahanahka melkein ottaa kiinni selkärankaan. Äidin mahassa pikkuveli ei ole täynnä letkuja. Äidin mahassa ei ole käsienpesuohjeita eikä vierailuaikoja. Äiti sanoo mummille jaksavansa sillä, että roikkuu kiinni lääkärin hyvässä ennusteessa. Mutta ei äiti roiku missään, hän seisoo keskoskaapin vieressä sairaalan ruma vihreä aamutakki vaaleankeltaisen pyjaman päällä ja tuijottaa pikkuveljeä, jota ei saa edes ottaa syliin, ennen kuin pikkuveljen keuhkot vahvistuvat. On ihan kuin äiti olisi mennyt pois, ja tilalle tullut joku vieras, jolla on äidin naamari kasvoilla. Äiti pääsee kotiin mutta on kaiket päivät sairaalassa. Äiti ei puhu minulle ja isille juuri mitään. Pikkuveli pääsee kotiin vappuna. Se hengittää jo ihan tavallisesti, ja minä saan pitää sitä sylissä. Mutta käsiä pitää pestä usein, eikä meillä saa käydä kukaan kylässä ennen kuin pikkuveli on vähän vahvistunut.

Valokuvatorstai, 155. haaste: Lumi

2010-02-18T12:15:01+02:00

Niin katoaa mainen kauneus...

Tätä ruusuryhmää kuvasin ensimmäisen kerran syksyllä ruskan ja yöpakkasten aikaan. Se oli niin uskomattoman kaunis, kirkkaita syksyn värejä, ohut jääkerros mehevissä marjoissa.

Sitten tuli talvi ja pimeys, jäljellä vain lumihangesta törröttävät piikkiset oksat auton valojen kylmässä loisteessa. Olkaa hyvä!

Ehkä palaan keväällä kameran kanssa ruusuryhmän luo kuvaamaan vaaleanvihreitä silmuja toukokuun leppeässä valossa.

Elämä ei ole jana. Se on ympyrä.