Minulla on työkaveri, joka on yleensä tosi kiva tyyppi, mutta bileissä hänestä tulee esille eräs ärsyttävä piirre. Kutsun häntä tässä Reijoksi.

Pikkujoulut 2006

Reijo: Miksi et juo?
Minä: Huomenna on työpäivä.
Reijo: Miksi sitten ollenkaan tulit tänne?

Pari tuntia myöhemmin on aika lähteä jatkoille. Olen omalla autolla.
Reijo: On se sittenkin hyvä, että tulit tänne. Nyt ei tarvitse tilata taksia.

---------------------------------------------------------------

Pikkujoulut 2007

Reijo: Anna minä ostan sinulle juotavaa.
Minä: Ei sinun tarvitse.
Reijo: Tilaa nyt jotakin, minä tarjoan.

Yleensä en anna kenenkään maksaa juomiani, koska moni mies kuvittelee, että juoman tarjoaminen naiselle antaa hänelle ylimuistoisen nautintaoikeuden k.o. yksilöön. Reijo ei kuulu onneksi tuohon kategoriaan. Hänen ilmeestään näen, että jos sanon ei, hänen iltansa on pilalla. Niinpä tilaan tarjousdrinkin, 5 euroa. Reijon ilta on hetkeksi pelastettu.

Muutaman tunnin kuluttua:
Minä: Minä lähden nyt kotiin. Oli kivaa. Hei vaan kaikille
Reijo: Et sinä vielä voi lähteä. Ethän sinä ole juonut vielä paljon mitään.
Minä:  Olen minä jo kolme drinkkiä juonut. Se on minulle ihan tarpeeksi.
Reijo: Nyt istut alas ja otat vielä yhden!
Minä: Kiitos ei, minut pitää nyt ihan oikeasti mennä. Heippa!

Reijon hauskanpidon ylle lankeaa varjo, jos joku ei juo samaan tahtiin kuin hän. Ehkä hän tuntee syyllisyyttä. Minä en ole koskaan häntä syyllistänyt. Alkoholi ei ole hänelle ongelma, hän on ahkera, kiltti ja kaikin puolin sellainen, jota kunnon kansalaiseksi kutsutaan. Minä rikon jotain hänelle tärkeää sosiaalista koodia koska olen bileissä lähes tai täysin selvin päin. Voisin tietenkin selittää hänelle, että alkoholi aiheuttaa minulle pahoja unihäiriöitä ja pahentaa masennustani. Ja että koska olen hitaasti mutta selkeästi parantumassa, en halua tahallisesti aiheuttaa takapakkeja toipumiseeni. Ja että jos seuraava päivä on työpäivä (minulla on epäsäännölliset työajat), olen selvinpäin. Mutta olkoon. Reijo kestäköön kuin mies minun outouttani…