Minä ja mieheni kävimme kylässä pojan kummitädin ja hänen uuden miehensä uudessa kodissa. Meillä puhkesi mahtava perheriita juuri ennen lähtöä. Sanoisinko, että mieheni aloitti riidan ja minä en millään malttanut lopettaa.

Noin viidentoista kilometrin ajomatkan jälkeen mieheni tokaisi, että minä aina alan ääneen pohtia pessimistisesti avioliittomme tilaa ja jatkomahdollisuuksia silloin, jos olen/olemme menossa/tulossa tapaamaan jotain tuttavaa, joka on vaihtanut puolisoa.

Menin hiljaiseksi. Luulin, että taannoiset terapiavuodet olivat opettaneet minut analysoimaan tekemisiäni, mutta nyt olin yllättynyt. Tietoisesti en ole tuollaiseen sortunut, mutta pitänee jatkossa tarkkailla itseään ja motiivejaan...