Tämän viikon aiheena oli kirjoittaa kuvan inspiroima runo:

1196569.jpg

PERHEALBUMISTA

Nuoruuteni vietin mieheni varjossa.
Katsoin häneen, ja hän katsoi suoraan kameraan
lapset kuin pensaskerros polviemme ja lonkkiemme korkeudella.
Sitten lapset kasvoivat ohitseni ja ylitseni
ja minä olin se päänpuolikas ja oikea käsi heidän takanaan
Olin ruma ja nahistunut siemenperuna, josta
uljas uusi sato imi voimaa.

Nyt vanhana istun vihdoinkin valossa
ja katson suoraan kameraan.
Vuodet ovat huuhtoneet pois keski-iän karstan.
Jäljelle on jäänyt puhdas, paljas, kova ydin. Minä. Itse.
Jäätyäni leskeksi myin talon, ostin kaksion ja sanoin lapsille:
Valitettavasti ette mahdu tänne perheinenne lomailemaan.
Teen kyllä mielelläni lyhyitä vierailuja teidän luoksenne.