Olin viikko sitten kivassa kurssitapaamisessa. Ihmettelimme, miksi eräs kurssikaverimme ei tullut, vaikka oli aikonut.

Hän ei tullut, koska hän oli kuollut.

Kun minä olin lapsi, meillä kotona oli äänilevy, jossa Jorma Hynninen lauloi Toivo Kuulan säveltämiä  suomalaisten runoilijoiden  runoja. Tykkäsin kuunnella sitä. Se oli jotenkin jylhää musiikkia. Eräs laulunpätkä meni suunnilleen näin:

"Katso,
on ylitse suvisten kenttäis kuolema käynyt.
Poissa on valoisat yöt, ja tähkät on viikate vienyt.
Ylitse aavojen kenttäin katsovat illoin viluiset tähdet."

Olo on nyt jotenkin tuollainen.