Olen ollut yksin kotona viikon. Perhe on sen ajan lomaillut miehen kotitalossa. Minä olin siellä vain pari päivää. Muuten olen kyllä lomallani Suomea kiertänyt sekä perheen kanssa että harrastukseni puitteissa. Tämä viikon yksinolo kesällä on muotoutunut jo pysyväksi tavaksi. Miehen sukulaisissa on niin kireä yleistunnelma, suurimpana syynä  apen kuoleman jälkeen alkaneet perintöriidat, että en siellä kauaa pysty olemaan. Lapset ovat onneksi aikuisten riitelyn ulkopuolella, mutta mieheeni nuo asiat vaikuttavat syvästi. Saan taas jännätä, millainen mies sieltä kotiin tulee. Kahtena edellisenä kesänä hän on sukulaisloman  jälkeen synkistellyt ja kiukutellut pitkälle syksyyn. Viime kesänä kiukuttelu alkoi jo anoppilassa: hän käski minun pakata tavarani ja häipyä, kun olin hänen kanssaan eri mieltä jostain pikku asiasta. Sitten hän kuitenkin pyysi minua jäämään. Olemme yrittäneet keskustella asiasta ja analysoida sitä jo ennen lomaa, mutta saa nähdä miten käy. Huomenna he tulevat.

Yritin kiskoa taloyhtiön ruohonleikkuria käyntiin. Se on pirullinen vanha vekotin, taloyhtiön naisten kauhu, jonka käynnistysnaru on mitoitettu pitkälle ihmiselle. En saanut sitä käyntiin, piti pyytää naapurin mies apuun. Kerkesin riuhtoa käynnistysnarua pari kertaa liikaa: tenniskyynärpää vaivaa taas, parin kivuttoman viikon jälkeen. Auts!