Meillä kotona pauhaavat olympialaiset jonkinlaisena taustamuzakkina koko ajan. Mies ja lapset seuraavat lähetyksiä, minä en niinkään.

Muutama päivä sitten, kun Juha Hirvi ampui, mies ja poika tuijottivat keskittyneesti telkkarista suoritusta. Minä pengoin olohuoneen nurkassa olevaa pakastinta, ja juttelin enempi vähempi itsekseni: "Täällä on vielä se hirven palanen. Se pitäisi sulattaa ja syödä." Kului pari sekuntia, ja mies ja poika hätkähtivät. "Niin mikä??"  No, h(H)irvi voi olla kummassa päässä pyssyä tahansa. Tämä pakastintapaus oli ollut väärässä päässä.

HS:n nettiuutisotsikoissa kummitteli pari päivää otsikko: Nyrkkeilijä Brad Pitt hakattiin Pekingissä. Minun aivoparkani rekisteröivät kerran toisensa jälkeen nyrkkeilijän näyttelijänä. Epäilen, että en ole ainoa. Kaiken kukkuraksi Fight Club tuli vasta telkkarista.

Olympialaisia voi näköjään seurata monella tavalla. Halusi tai ei.