"Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia."

Katkelma on Emma Juslinin romaanista Frida ja Frida (Teos 2008, alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula).

2145159.jpg

Kuvassa on esivanhempieni hauta, sukunimen editoin pois.
Siinä on muutamaan riviin tiivistetty kaksi ihmiselämää.
Hautakivi on jäävuoren huippu. Maan alla näkymättömissä on sellaista, mitä emme halua tarkemmin pohtia.

Joskus vuosia sitten äitini antoi minulle luettavaksi erään esi-isäni virkatodistuksen. Kyseessä on eri henkilö kuin tuossa hautakivessä. Paperilapulla oli nimiä ja päivämääriä. Ne eivät kertoneet oikeastaan mitään tuon ihmisen traagisesta ja myrskyisästä elämästä. Pari sellaista vihjettä kyllä oli, jotka viittasivat siihen suuntaan, että tuon ihmisen elämä ei ehkä mennyt ihan tavanomaisesti. Mutta rivien välit olivat niin ammottavat, että totesin, että jos sukututkimusta pitäisi tehdä pelkästään virkatodistusten perusteella, niin ankeaksi ja ohueksi tarina jäisi.