Anna nosteli kukka-asetelmia pienelle myyntipöydälle. Sormet olivat arat pikkutunneille jatkuneesta koristeiden asettelusta hyasinttien, tulppaanien ja joulutähtien juurelle. Anna sujautti hansikkaat käsiinsä ja asetteli uljaita pitkävartisia amarylliksiä riviin pöydän eteen lattialle. Nämä kaunottaret eivät koristeita kaivanneet.

"Tiedätkö, amaryllis on minun terapeuttini" , sanoi joku hiljaisella äänellä aivan Annan selän takana. Anna hätkähti ja kääntyi. Pikkuinen vanha nainen nojasi keppiinsä ja katseli punavalkoraitaista amaryllistä kuin rakasta ystävää.

Nainen puheli hiljaisella äänellä. Hän ei katsonut Annaa, vaan amarylliksiä. "Joulun jälkeen, kun kukat lakastuvat, alan hoitaa sitä kuin viherkasvia. Kastelen ja lannoitan. Mitä suuremmat ja vihreämmät lehdet, sitä enemmän on sipulille tiedossa ravintoa. Kesällä nostan sen parvekkeelle. Loppukesällä vähennän kastelua. Syyskuussa otan sen sisälle. Sitten vien sen lepäämään komeroon. Ei vettä, ei lannoitteita eikä valoa. Kun kukkavarsi alkaa kasvaa, istutan sipulin uuteen multaan, nostan sen pöydälle ja alan taas kastella. Kun se kukkii, on  joulu."

Nainen istuutui varovasti korkealle jakkaralle, joka oli tyhjän naapuripöydän takana. Aseteltuaan keppinsä huolellisesti pöytää vasten hän jatkoi hiljaista jutteluaan. "Jaksamisen kanssa on viime vuosina ollut vähän niin ja näin. Jalat eivät enää oikein kanna. Enkä minä kaikkina päivinä enää muistakaan juuri mitään. Mutta amaryllistäni minä jaksan vielä hoitaa. Ja kun oikein huonona päivänä katson sitä, niin muistan: siinä on jo pitkät kukkavarret, kohta on joulu... Ja kun saan ajatuksen hännästä kiinni, niin heti alkaa mieli seljetä."

"Kuinka kauan teillä on ollut-" alkoi Anna kysymään naiselta. Samassa iso tumma keski-ikäinen nainen tömisteli vanhan naisen luo. "Äiti!" hän huudahti. "Tännekö sinä katosit! Minä huolestuin jo ihan tosissani!" Tytär kääntyi Annan päin. "Toivottavasti äiti ei ole häirinnyt sinua."

"Ei ollenkaan", vakuutteli Anna. Ja oli tosissaan. Päivän mittaan hän neuvoi amarylliksen ostajia: "Älkää heittäkö sitä pois joulun jälkeen. Kun kukkavarret kuihtuvat, hoitakaa sitä ensin niin kuin viherkasvia..."