Liitoksistaan natisevasta, ylitäydestä kirjahyllystäni poimittua: KEITTOTAITO (WSOY)

 Kirjan esipuheessa kerrotaan, että ensimmäinen painos ilmestyi v. 1932. Kirjaa on  uudistettu rajusti v. 1962, mutta minun hyllyssäni oleva 38. painos vuodelta 1984 on ihanan vanhanaikainen,  oli vanhanaikainen jo tuolloin.  Lämpöasteita ja keittoaikoja ei yleensä mainita, mutuun täytyy luottaa: "Paistetaan kypsäksi kohtalaisessa lämmössä", "Keitetään kannen alla kypsäksi" jne. Kirjassa neuvotaan esimerkiksi, miten tehdään kotitekoista makkaraa, alkaen suolien puhdistuksesta. Kirjan neuvojen ansiosta osaisin tehdä itse leivinjauhetta, jos se sattuisi kaupasta loppumaan. Jos omistaisin muuripadan, leivinuunin ja pärekorin (viimeksimainittu on ainoa, joka mahtuisi rivitaloasuntoomme), voisin yllättää savolaisen anoppini itsetehdyllä talkkunalla.

Nykyään rakastan tuota kirjaa. Sitä voi lukea kuin historiankirjaa: miten entisinä aikoina on kaikki syötäväksi kelpaava aina siansorkkia ja naudan mahalaukkua myöten valmistettu ruoaksi.  25 vuotta sitten olin kauhuissani. Olin  muuttanut lapsuudenkodistani yhteiseen kotiin ruoanlaittotaidottoman poikaystävän kanssa ja päätin ostaa keittokirjan. Kirjan takakannessa sanottiin mm: "Keittotaito on jokaisen ruoanvalmistajan keittokirja..."  "...Kokonaisuudessaan monipuolinen ja jokaiseen talouteen sopiva..." Kotona tutkin kirjaa. Apua! Ei paistolämpötiloja! Ei keittoaikoja! (Paitsi tomaattisoseella maustetuissa vasikanaivoissa ja muissa samantyyppisissä hirvityksissä... ) Piti hankkia opiskelijan vähillä rahoilla uusi keittokirja, ja tarkistaa jo kirjakaupassa, että se oli kirjoitettu kaupunkilaista sähköuunin omistajaa varten.

Minä, keski-ikäinen pessimisti, toivon hartaasti, että rauhan  ja hyvinvoinnin aika jatkuisi Suomessa, emmekä tarvitsisi ainakaan kaikkia Keittotaidon ohjeita. "Kaniini nyljetään, puhdistetaan ja paloitellaan."