Harjoittelija Aa:n opettaja haluaa sopia näyttökoepäivän. Sen pitää olla eräs perjantai kahden kuukauden kuluttua. Näyttökokeessa harjoittelijan pitää toimia aidossa työtilanteessa. Selitän opettajalle, että en voi luvata, että tuona tiettynä perjantaina on aito työtilanne tarjolla. Ehdotan lauantaita: silloin päästään 98-prosenttisen varmasti tekemään näyttö aidossa tilanteessa. Opettaja kieltäytyy: lauantai ei ole hänen virka-aikaansa.

------------------------------------------------------------------------------------------------------

Harjoittelija Bee on kymmenkunta vuotta vanhempi kuin ne harjoittelupaikan työntekijät, jotka häntä ohjaavat. Bee halveksii heitä avoimesti. Hän on hyvin vihainen, koska harjoittelupaikassa hän joutuu tekemään töitä. Hän on olettanut, että hänen ei tarvitse tehdä mitään, vaan että harjoittelupaikassa määrätään joku työntekijöistä kuljettamaan häntä eri puolilla harjoittelupaikkaa ja selittämään, mitä missäkin tehdään. Tätä kahden kuukauden ajan viitenä päivänä viikossa 8 tuntia päivässä. Sairaalassa, missä hän aikaisemmin työskenteli, tehdään näin, hän kertoo. Toiset yrittävät selittää hänelle, että tämä on täysin erilaista työtä ja erilainen ympäristö kuin sairaalassa, mutta turhaan. Sitä paitsi Bee osaa jo omasta mielestään kaikki tähän opiskeluosioon kuuluvat työt. Ja heidän linjanvalvojansa koululla on sanonut, että tästä osiosta ei yleensä kukaan  reputa.

Bee tekee vastentahtoisesti harjoittelun lähes loppuun, mutta toiseksi viimeisenä päivänä hän on kerta kaikkiaan saanut tarpeekseen koko harjoittelupaikasta. Minulla on huonoa tuuria: en ole ollut  hänen kanssaan tekemisissä oikeastaan ollenkaan, mutta kun hän saa raivokohtauksen ja haukkuu lyttyyn koko puljun, olen samassa huoneessa. Huudettuaan itsensä tyhjäksi hän lähtee pois eikä enää palaa. Hän tekee kirjallisen valituksen sekä oppilaitokseen että meidän esimiehellemme. Vaikka hän on valittanut jokaisesta henkilöstä, jonka kanssa on tehnyt meillä töitä, niin kirjallisessa valituksessa hän yksilöi ainoastaan kaksi henkilöä: minut ja erään toisen, jotka olimme samassa huoneessa kun hän häipyi. Kirjeen mukaan minä olin ilmehtinyt pilkallisesti hänen läsnäollessaan. “No et kyllä ilmehtinyt“, sanoi työkaverini, kun esimiehemme näytti meille kirjeen. “En todellakaan” sanoin. “Pitäisiköhän minun mennä kauneusleikkaukseen?”

Been sisko on töissä samassa työpaikassa kuin minä, mutta eri osastolla. Vähän sen jälkeen, kun Bee on lähtenyt, minulla on asiaa tuolle osastolle. Been sisko tuijottaa minua pistävästi takahuoneesta, mutta ei sano mitään.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------

Opettaja varoittaa meitä harjoittelija Ceestä: tämä on krooninen myöhästelijä. Cee osoittautuu kuitenkin mainettaan paremmaksi ja tulee aina ajoissa töihin ja tekee työnsä reippaasti. Näin sujuu ensimmäiset kaksi viikkoa. Sitten Cee repsahtaa. Hän tulee kyllä töihin ajoissa, mutta on hyvin väsynyt pelattuaan edellisen yön jotain kansainvälistä nettipeliä. Aamupäivän kahvitauon aikana hän nukahtaa tuoliinsa. Kun tauko päättyy, sanoo vieruskaveri hänelle: “Herätys! Töihin!“ Ei reaktiota. Vieruskaveri ravistelee Ceetä. Ei reaktiota. Vieruskaveri ottaa kovemmat otteet käyttöön. Hän läpsii Ceetä poskille ja huutaa tämän korvaan: “Herää!” Vähitellen Cee herää. Hän selviytyy jotenkuten ruokatuntiin saakka, nukkuu ruokatunnin ajan ja on iltapäivällä niin unenpöpperössä, että hänet pitää siirtää vähemmän tarkkuutta vaativiin töihin, ettei hän telo itseään tai muita.

Tuo päivä oli vedenjakaja Ceen harjoittelussa. Seuraavina päivinä hän oli kyllä virkeämpi, mutta muuttui huolimattomammaksi ja laiskemmaksi kuin ennen. Olisiko meidän pitänyt olla hänelle ankarampia nukahtelupäivänä, mahdollisesti.

-------------------------------------------------------------------------------------------------

Vuosien mittaan on meillä ollut paljon reippaita harjoittelijoita ja heillä erinomaisia valvojaopettajia, mutta jostain syystä ns. haastavat tapaukset jäävät paremmin mielen.