Ovikello soi. Tanskandogi riehaantui ja hyppäsi joulukuusta vasten. Ryskettä  ja rytinää. ”Se on vasta pentu, sitä pitää ymmärtää!“ huudahti käly ja riensi hellimään jättiläispentua. Muori  -perhe oli jo vuosia kutsunut häntä sillä nimellä-  huokaisi, haki mopin ja alkoi kuivata lattialle valunutta vettä. “Pojat, nostaisitteko kuusen pystyyn” hän sanoi lapsilleen, kahdelle isolle, laiskalle vätykselle, jotka olivat saapuneet opiskelupaikkakunniltaan jouluksi kotiin muorin passattaviksi. Pojat huokaisivat syvään, vääntäytyivät vaivalloisesti ylös sohvalta ja nostivat maristen kuusen ylös.

Joku muisti avata oven ja päästää sen takana odottavan joulupukin sisälle. Pukki jakoi lahjat. Muori sai perheeltään kirjekuoren. “Lahjakortti”, hän ajatteli ilahtuneena. Hän aukaisi kirjekuoren. Lahjakorttipa hyvinkin: paikalliseen rautakauppaan, arvo 19,90 euroa.

Ehkä nuo puuttuvat 10 senttiä saivat Muorin kattilan kiehumaan lopullisesti yli. Kenenkään huomaamatta hän puki ulkovaatteet ylleen ja livahti pihalle. Joulupukki syötti poroilleen rehua. “Ota minut mukaasi” kuiskasi muori kiihkeästi. Pukki katsoi muoria hetken silmiin, nyökkäsi ja viittasi kohti rekeä. Kun porot oli ruokittu, he aloittivat yhteisen matkansa.

Jos katsot tähtikirkkaana talviyönä taivaalle, voit nähdä pienen valopisteen liikkuvan taivaankannella. Pukki ja Muori ne siellä kiitävät lentävien porojen vetämässä reessä.

------------------------------------------------------------------------------------------------

Pakinaperjantain aiheena "sutkaus" kaikkine piilo- ja sivumerkityksineen.

Pitääköhän olla sutki, jotta voi sutkautella sutkautuksia? Sutki-sanan takana on venäläinen vitsiä tarkoittava sana, joka on jäänyt suomenkieleen lähinnä merkityksessä epärehellinen. Sutkaus tarkoittanee kuitenkin jotain hauskaa lyhyttä juttua. Tai jollei hauskaa, niin ilkeämielistä. Sellaista, minkä joku sutki sutkauttaisi.