Saamme työnantajalta vuosittain listan liikkeistä, joita meidän pitää käyttää, jos tarvitsemme tarvikkeita, jotka ovat niin halpoja, ettei niitä tarvitse kilpailuttaa, sekä erikoisammattimiehistä (sähköasentajat ym) joiden puoleen tulee kääntyä, jos jotain tarvitsee korjata. Jos käyttää muiden palveluita, joutuu maksamaan omasta pussistaan.

On tietenkin taloudellisesti järkevää, että hankimme keskitetysti palvelut ja tarvikkeet sieltä, mistä ne edullisimmin meille tarjotaan. Jotkut firmat vain ovat ihan kauheita, ja jaloillaan ei voi äänestää, koska työnantaja on sitouttanut meidät tietyn firman asiakkaksi.  Järjen valo on toisinaan meinannut vaihtua tunteen paloksi, kun olen joutunut toistuvasti asioimaan eräässä kafkamaisessa tukkuliikkeessä. (Kafka meets Uuno Turhapuro). Nykyään tiedän kyllä varata reilusti aikaa ja asennetta, kun joudun sinne menemään. Harmittelen vain sitä, että k.o. liikkeestä voisi kirjoittaa mainion pakinan, mutta en halua ottaa sitä riskiä, että postilaatikkooni kopsahtaisi haaste oikeuteen herjauksesta. No, meditoin hetken autossani liikkeen parkkipaikalla ja hoen mantraa: " Minä saan tästä palkkaa, minä saan tästä palkkaa."

Eilen jouduin töissä soittamaan merkkikorjaajan paikalle, kun eräs kone hajosi takuuaikana. Nuori asentaja tuli kyllä nopeasti paikalle, mutta hänen asenteensa oli niin halveksiva ja ylimielinen, että harvoin sellaiseen törmää. Pilasinko hänen perjantaisuunnitelmansa?  "Minä en ymmärrä, mitä sinä tarkoitat" (osa A oli itsestään irronnut osa B:stä, eikä pysynyt paikoillaan kuin kiilaamalla) "En ole koskaan ennen nähnyt, että tällaista olisi tapahtunut tälle konemerkille" Hän oli niin nuori, että ei varmaan ole ehtinyt nähdä ihan kaikkea. "Tämä ei kuulu meille, tämä kuuluu sille, joka tämän asensi" Hänen työnantajansa sanoi kyllä ihan muuta, kun soitin, että kone on rikki ja takuu on voimassa. Kone on nyt kunnossa. Mutta me saamme valita kahden eri merkkiliikkeen välillä, kumpaa käytämme. Jos kone vielä oikuttelee, pitänee soittaa sille toiselle.