Olenko muuttumassa näkymättömäksi?

Peilistä katsoo kyllä edelleenkin sama talvenkalpea naama. Mutta kun aivan lyhyen ajan sisällä tapahtuu seuraavaa, tulee vähän halju olo:

Mies ja lapset unohtivat syntymäpäiväni.

Äiti muisti syntymäpäiväni, mutta ehkä olisi parempi, että hänkin olisi sen unohtanut. Hän osti minulle lahjakortin kosmetologille, jonka luona olen käynyt kasvohoidossa pari kertaa vuodessa jo ainakin kymmenen vuoden ajan. Äiti oli aivan ihmeissään siitä, että kosmetologi muisti minut. Äitini mielestä se oli selvä todiste siitä, että kosmetologillani ei käy asiakkaita.

Työpaikallani huomenna meidän työpisteessämme olen ainoastaan minä paikalla. Siellä ei kuulemma ole ketään koko päivänä.

Kirjoitin ev.lut kirkon Nettipappi-palveluun monta viikkoa sitten etsiessäni vastauksia erinäisiin mieltäni askarruttaviin kysymyksiin. Vastausta ei ole kuulunut, vaikka "Toimintaperiaatteet --- Vastaus viikon sisällä-- ".

Varasin tänään ajan kosmetologilleni. Sain ajan vasta pitkän ajan päähän, hänellä on niin paljon asiakkaita. Tunsin saavani ääriviivojeni sisälle täytettä.

Tove Janssonin Näkymättömässä Lapsessa Ninni muuttui kokonaan näkyväksi vasta kun uskalsi suuttua. Pitäisiköhän minunkin?