Haasteena on tällä kertaa kirjoittaa oma runo Caj Westerbergin runon innoittamana:

muistot kaikuvat loputtomina kuin
                                               vastakkaiset peilit
eikä niitten kautta voi astua kuin toisiin
                                                     itsensä kuviin,

ulkona taivaanrannan tähti, kumipallo, ja koira
 

Caj Westerberg, kokoelmasta Uponnut Venetsia (Otava 1972)

----------------------------------------------------------------------------------------------

 

Täti ei tunne enää ketään, ei edes Merjaa

 

otsaani tatuoitiin Unohdus

kauan sitten

kai?

en voi tarkistaa

koska joku peitti peilit liinoilla

                           Sirius Koirantähti

                           kirkkaana etelän taivaalla

                           sen vielä muistan -