Esi-isämme uskoivat, että onni on kuin iso yhteinen kakku. Jos jollakin oli enemmän onnea kuin toisella, se oli toisilta pois. Monia noitasyytteitä on aikoinaan nostettu esimerkiksi karjaonnen tai lapsionnen oletettuja ryöstäjiä vastaan.

Miten tämä nykysuomalaista koskee? No, vaikuttaa siltä, että edelleenkin alitajunnassa elää uskomus, että toisen myötäkäyminen on toiselta pois. Törmäsin tähän itse varsin yllättävältä taholta. Mutta katselen ikkunasta hämärää talvimaisemaa ja natustelen salaa omaa siivuani onnen leivästä. Opinpa olemaan hiljaa.