Työpaikallani on ollut puolen vuoden ajan työtön työnhakija työharjoittelussa. Hän tekee osa-aikatyötä, ja saa työmarkkinatuen lisäksi 8 euroa päivässä ylläpitokorvausta.

Tällä tavalla voisi pitää samaa henkilöä harjoittelijana jopa puolitoista vuotta. Esimiehemme on kuitenkin nyt ilmoittanut harjoittelijallemme, että harjoittelu on  täyttänyt tehtävänsä: tarkoituksena on ollut tutustuttaa harjoittelija työpaikkamme työtehtäviin. Puoli vuotta on siihen riittävä aika. Jos harjoittelua vielä jatketaan, se menee jo orjatyövoiman käytön puolelle. Meillä alkaa pian sesonkiaika, jolloin tarvitsemme muutaman kuukauden ajaksi paljon määräaikaisia työntekijöitä. Esimies tarjosi harjoittelijallemme kokopäiväistä palkkatyötä sesongin ajaksi. Harjoittelijamme kieltäytyi. Hänen puolisonsa opiskelee, ja jos hän menee palkkatyöhön, he menettävät asumistuen.

Minä olin  yllättynyt. Olen luullut, että työttömyysloukku on lapsiperheiden, joissa on  päivähoitoikäisiä lapsia, ongelma. Se siis koskee myös nuoria pariskuntia. Harjoittelijamme puolison valmistumiseen kuluva aika mitataan vuosissa eikä kuukausissa, ja tuntuu aika karulta se ajatus, että hänen ei sinä aikana kannata hankkia sellaista työtä, mistä saa ihan oikeaa (vaikkakin pientä) palkkaa, kertyy eläkettä ja "virallista" työkokemusta. Jossakin on virhe!