Sisällysluettelo:

Ben Elton: Tappavan kuuluisa
Lauren Weisberger: Paholainen pukeutuu Pradaan
                                   VIP-ihmisiä
Alexandre Jardin: Vasenkätisten saari
Tuula-Liina Varis: Vaimoni
Johanna Sinisalo: Lasisilmä
Leena Lander: Tummien perhosten koti
Sofi Oksanen: Baby Jane
Jouni Paakkinen: Aprillia! Aprillia!
Robet van Gulikin kiinalaisdekkarit
Hannu Luntiala: In memoriam

*******************************************


Ben Elton: Tappavan kuuluisa

Kotiaresti (lue: Big Brother)- tositeeveeohjelman kilpailija murhataan suorassa lähetyksessä kameroiden edessä. Silti murhaajaa ei saada kiinni. Nykyajan kotkotuksia, kuten tositeeveeohjelmia, syvästi inhoava ylikomisario Coleridge saa harmikseen tämän tapauksen tutkittavakseen.

Kirja on moderniin ympäristöön sijoitettu klassinen suljetun tilan murhamysteeri. Tarina on sekä hauska että jännittävä, ja loppuratkaisu sopivan yllättävä.


Lauren Weisberger: Paholainen pukeutuu Pradaan
                                   VIP-ihmisiä

Luin nämä kirjat peräkkäin junalukemisena. Hauskoja ja vetäviä kirjoja, mutta liian samankaltaisia. Molemmissa nuori nainen pääsee töihin hohdokkaaseen työpaikkaan. Glamouria ja kauniita ihmisiä  riittää, mutta  työpaikat ovat melkoisia orjapiiskaamoita, jotka nielaisevat työntekijänsä kokonaan. Päähenkilöt joutuvat väistämättä arvokriisiin ja tekevät omat ratkaisunsa. Lukekaa, mutta älkää lukeko näitä peräkkäin, niin vältytte deja vu- ilmiöltä.


Alexandre Jardin: Vasenkätisten saari

Tyynellä Valtamerellä on salaperäinen saari, jonne on vuosikymmenien ajan muuttanut länsimaiseen elämäntapaan väsyneitä eurooppalaisia. Lähes kaikki heistä ovat vasenkätisiä. Saarella tärkein asia on rakkaus. Englantilainen aatelismies Jeremy Stork muuttaa saarelle perheensä ja hovimestarinsa kanssa pelastaakseen avioliittonsa.

Ihanan erilainen ja arvaamaton lukukokemus.


Tuula-Liina Varis: Vaimoni

Menestyvällä juorulehden päätoimittajalla on vaimo, joka on perhetragedian jälkeen erakoitunut kotiin ja lohduttautunut ahmimalla herkkuja. Kun vaimo yllättäen katoaa, muuttuu miehen elämä perustuksiaan myöten.

Ihmissuhderomaani, jossa on jännitystarinan piirteitä. Itse jäin miettimään, mitä voi tehdä, jos avun tarpeessa oleva ihminen kieltäytyy avusta? Kuinka pitkälle pitää toisen surua kunnioittaa?


Johanna Sinisalo: Lasisilmä

Taru pääsee Lähiön, huippusuositun saippuasarjan, käsikirjoittajatiimiin. Tiimiä johtaa rautaisella kädellä Paula. Sarjan tapahtumat ja todellisuus alkavat pelottavasti sekoittua toisiinsa. Mikä on totta, mikä mielikuvitusta? Onko käsikirjoittaja jumala?

Jännittävä kirja, se piti hotkaista vuorokaudessa. Katson tästä lähtien tv-sarjoja ihan uusin silmin.


Leena Lander: Tummien perhosten koti

Tämä kirja on nyt ajankohtainen, kun siitä tehty elokuva on elokuvateattereissa. En ole nähnyt elokuvaa, joten en tiedä, miten uskollisesti se seuraa kirjan tapahtumia.

Kun aikoinaan luin kirjan, olin puolivuotiaan vauvan äiti. Kirja oli hyvä, mutta emotionaalisesti järkyttävä. Ainakin minulle, joka olin ensimmäisen kerran tullut äidiksi. Kirjassa kulki koko ajan punaisena lankana se, miten lasten kohtalo on aikuisten varassa, ja miten nämä aikuiset voivat olla täysin hukassa velvollisuuksistaan. Kurjan lapsuuden ei kuitenkaan tarvitse merkitä sitä, että koko elämä on pilalla.Tämä tuli onneksi kirjassa myös esille.


Sofi Oksanen: Baby Jane

Luettuani Oksasen upean esikoisteoksen Stalinin lehmät, etsin netistä tietoa Oksasen muista kirjoista. Joku arvostelija lyttäsi Baby Janen. Kirjan aihe, eli masennus ja paniikkihäiriö, kiinnosti minua, joten huonosta arvostelusta välittämättä lainasin kirjastosta Baby Janen. Onneksi.

Kirjassa tulee erinomaisesti ilmi mm. se, kuinka vaikeaa on kertoa sairautensa vakavuudesta edes lähimmilleen, ja millaisiin väärinkäsityksiin tämä voi johtaa. Julkisen terveydenhuollon yksisilmäisyys saa myös osansa. Ja se on myös ihan totta, että vaarallisinta aikaa masentuneelle on se, kun toimintakyky on sen verran palautunut, että pystyy suunnittelemaan ja toimimaan, mutta mieli on edelleen täysin maassa.


Jouni Paakkinen: Aprillia! Aprillia!

Paakkinen on koonnut kirjat Yhdeksänmetrinen maasika, Agentti Appelsiini ja Varoitus! Älä niele nauloja!. Aprillia! Aprillia! jatkaa samalla linjalla.

Kirjaan on koottu suomalaisten sanomalehtien aprillipiloja vuosikymmenien varrelta. Pilat on ryhmitelty teemoittain, esimerkiksi Luonnossa tapahtuu, Liikenneluikuria, Tekniikan ihmeitä.  Muutama pila on "Toimituksen valinta": lehden toimitus on itse valinnut erityisen mieleenpainuvan pilan. Eräässä tällaisessa pilassa on huumorintajuinen paikkakunnalla tunnettu harrastajakalastaja suostunut omalla nimellään ja kuvallaan pilaan mukaan. Rohkea tyyppi.

Joistakin piloista on vuosien mittaan tullut totta: esimerkiksi poliisin laite, joka mittaa autojen ylinopeuksia ja ottaa ylinopeutta ajaneista kuljettajista valokuvan (Alasatakunta 1982).  Ken tietää, ehkäpä parinkymmenen vuoden kuluttua Sonkajärvellä kohoaa eukonkantoputki? (Iisalmen Sanomat 1999)

Oma suosikkini on lyhyt ja ytimekäs: "Vaasan jäähallissa järjestetään pilkkionginnan hallimestaruuskilpailut. Kilpailukalat tuodaan kalanviljelylaitokselta (Vaasa 1984)"

P.S. Kirjan takakannessa aprillataan kirjan lukijaa.


Robert van Gulikin kiinalaisdekkarit

Olen lukenut kesän aikana uudelleen näitä dekkareita monen vuoden tauon jälkeen. Dekkarien tapahtumat sijoittuvat 600-luvun Kiinaan. Päähenkilö on piirituomari Dee Jen-djieh, joka ratkoo virkansa puolesta rikoksia. Apunaan hänellä on neljä apulaista, joista yksi on perheen uskottu vanha palvelija, kaksi on entisiä maantierosvoja ja yksi on entinen kiertelevä huijari.

Historiasta pitävälle nämä ovat mukavaa vaihtelua tavanomaisiin dekkareihin. Kirjailija on hollantilaissyntyinen, Aasiassa työuransa tehnyt diplomaatti, joka on halunnut tehdä vanhaa kiinalaisen rikoskirjallisuuden genreä tutuksi sekä kiinalaisille että länsimaisille lukijoille. Huomasin kuitenkin, että jos näitä kirjoja lukee liian monta peräkkäin, alkaa toisto puuduttaa: jo kolmas kunniallisen julkisivun vaivalloisesti säilyttänyt himomurhaaja, hohhoijaa: taas kerran karatetaitoinen rosvo, jonka ex-maantierosvopoliisi pitkän kamppailun jälkeen tainnuttaa, joojoo. Mutta pidän näistä kirjoista edelleen.


Hannu Luntiala: In memoriam

Salaperäinen Maria-täti on testamentannut sisarenpojalleen valtaisan kokoelman lehdistä keräämiään muistokirjoituksia. Kokoelman 60 tärkeintä kirjoitusta hän on ottanut erilleen luettavaksi ja lähetettäväksi kustantajalle. Ensin muistokirjoitukset vaikuttavat sattumanvaraisesti noukituilta. Mikä yhdistää esimerkiksi asunnottoman mielenterveyspotilaan, rumia kerrostaloja elämäntyönään suunnitelleen arkkitehdin ja innovatiivisen krematorionhoitajan? Pikkuhiljaa, luku-urakan edistyessä, alkaa karmaiseva totuus Maria-tädin kaksoiselämästä ja muista suvun kätketyistä salaisuuksista paljastua.

Kirjassa siskonpojan  pohdinnat ja muistelut vuorottelevat muistokirjoitusten kanssa. Muistokirjoitukset ovat perinpohjaisia ja jopa hauskoja. Oikeassa elämässähän ne ovat yleensä lyhyitä ja kaavamaisia. Epärealistinen perinpohjaisuus ja näennäisesti merkityksettömien yksityiskohtien runsaus on kuitenkin välttämätöntä juonen etenemiselle. Kirjaa lukiessa piti aina välillä palata taaksepäin lukemaan jotain muistokirjoitusta, kun jokin yhtäläisyys ja juonenkäänne paljastui: hetkinen, milloin tuo henkilö olikaan Amerikassa.... Ihan hyvä kirja.