Olen ollut väsynyt, flunssainen ja kiireinen. Tänään saatoin pysähtyä ja levätä ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon. Masennus iski niskaan ihan tosissaan. Siitä on varmaan lähes vuosi, kun viimeksi "putosin kuoppaan." Olen ollut kuopassa koko päivän.

Keväällä tapahtui kotipaikkakunnallani ns. laajennettu itsemurha, joka ei onneksi päässyt kovin laajaksi paisumaan, eikä sitä mediakaan hirveästi revitellyt. Työni vuoksi olin asianosaisten ja heidän perheidensä kanssa tekemisissä joitakin kertoja. Silloin en kokenut, että minulle olisi jäänyt mitään mielen päälle, mutta nyt, kun Kauhajoella tapahtui huomattavasti tuhoisampi samantapainen tragedia, on tuo keväinen tapahtuma pyörinyt mielessäni. Ahdistaa.

Luin eilen lehtijutun, jossa Lapin yliopiston filosofian lehtori Toivo Salonen puhuu Suomen henkisen ilmaston muutoksesta 1990-luvun laman jälkeen. Valitettavasti juttua ei ole netissä, joten en voi sitä linkittää. Hän puhuu mm. siitä, kuinka laman jälkeen, kun Suomi piti nostaa jaloilleen, käynnistyi kovan politiikan kausi. Ihmisestä tehtiin väline, ja siitä, mikä piti olla väline (talouskasvu), tuli päämäärä. Tämä vaihe jäi päälle, ja nykyään elämme, jotta talous voisi hyvin, eikä päinvastoin. Ihmisten välineellistäminen työpaikoilla on johtanut siihen, että työkaverit ovat toistensa kilpailijoita, ja yhteisöllisyys on kadonnut. Kiire ja kilpailu kulkevat mukana myös yksityiselämässä. Kaikki kärsivät. myös lapset. Loppuunpalaneet ihmiset joko tuhoavat itseään, tai tekevät muille pahaa. Vastalääkkeeksi -painostavasta tehokkuusideasta pois pääsemisen lisäksi (joka lienee pitkällinen ja vaikea tehtävä)- Salonen tarjoaa oman kansallisen kulttuurin arvostamista, yhteisiä kulttuurisia elämyksiä (taide, teatteri) ja kiireetöntä, kilpailuhengestä vapaata harrastamista, esimerkkinä kansalaisopistot. Kouluihin hän toivoo pienempiä luokkia, opetuksessa kokonaisuuksien hallintaan ja tieteelliseen ajattelutapaan keskittymistä.

Salonen on lehtikuvasta päätellen jo iäkkäänpuoleinen, eli hän on kokenut monenlaiset nousu- ja laskukaudet Suomen lähihistoriassa. Viisaasti puhuu tuo harmaaparta!