Eilen katselin Ylen TV-uutisia. Merkillistä menoa:

"Helsingin Kaivopuistoon lehmukset Belgiasta?

Helsingin Kaivopuistoon hankitaan uudet lehmukset. Rakennusvirasto on kilpailuttanut taimet EU-alueella uuden hankintalain mukaisesti. Tarjouskilpailun voittivat belgialaiset taimet.

Ironista on, että lain mukaan ne on valittava, vaikka ne todennäköisesti kuolevat Suomen säässä. Kuntien mielestä kilpailuttaminen onkin vaikeaa.

- Kunnissa on huomattu, että tarjouspyyntö on ollut epäselvä, tai tarjoajat eivät ole ymmärtäneet pyyntöjä, Tarukannel sanoo.

Lähikuukausina selviää, onnistuvatko Helsingin virkamiehet määrittelemään Kaivopuiston lehmukset niin, että halvimman sijaan voidaan valita Suomen säähän sopivat.

Huonoimmassa tapauksessa kaivopuiston lehmusten kohtalo ratkaistaan markkinaoikeudessa. Siellä vastaavia juttuja on odottamassa jo kasapäin."

Olen itsekin joutunut työssäni jonkin verran kilpailuttamaan eläviin kasveihin liittyviä hankintoja. Esimieheni säikytteli minua pari vuotta sitten, kun hankintasäännöt tiukkenivat, seuraavalla skenaariolla:

Me käytämme julkisten tilojen viherkasveilla erinomaiseksi osoittautunutta multaa X. On mahdollista, että tulevaisuudessa emme saa tarjouspyynnöissä pyytää tarjousta tietylle tuotemerkille, vaan meidän pitää tarjouspyynnössä vain pyytää "viherkasvien kasvualustaksi tarkoitettua multaa", ja ottaa halvinta mitä tarjolla on, riippumatta sen hyvyydestä tai huonoudesta. No, tuo jäi pelkäksi uhkaukseksi, mutta jostain tuo kertoo. Olen kuullut kysyttävän: Haluaisitko vierailla ydinvoimalassa, jossa jokainen naula ja nippeli on ostettu sieltä, mistä halvimmalla saa?

Noista Helsingin lehmuksista: Kokonaistaloudellisesti edullisimmaksi tulee hankkia ilmastollisesti kestäviä taimia, joita ei jouduta muutaman vuoden sisällä uusimaan. Eikö ostaja voi vedota tähän tosiseikkaan? Ja vielä: Pitääkö tosiaan tarjouspyynnöt ulottaa noin kauas? Jos ulkomaille on pakko tehdä tarjouspyyntöjä, eivätkö lähialueet (Ruotsi, Viro) olisi tällaisessa tapauksessa riittäneet?

Mieleen tulee kaikenlaisia äärimmäisskenaarioita. Vilkas mielikuvitus, nääs. Näen suuren vanhainkodin jossain halpojen hintojen maassa, minne suomalaiset vanhukset lähetetään (halvimmalla kulkuneuvolla, tietysti) viettämään viimeisiä elinvuosiaan. Eikä maksa paljon.