Vaatehuoneen ylähyllyllä nököttää pullea ruskea kangaskassi. Vaaka-tilkut! Pitäisi varmaan lähettää ne eteenpäin. Siitä on jo kaksi tai kolme vuotta, kun ne virkkasin.

Sinä syksynä ja talvena olin erittäin masentunut ja uupunut. Kun en enää pystynyt nukkumaan öisin ja pihan poikki kävely tai rappusten nousu oli ylivoimainen ponnistus, olin kuukauden sairaslomalla. Silloin aloin virkata. Minä, käsityönopettajan painajainen. Olin kuullut Vaaka-yhdistyksestä, http://www.vaaka.org/ ja tilkkujen virkkaus tilkkupeittoprojektia varten tuntui sopivan helpolta askareelta jopa minulle. Eräänä sunnuntaina hoksasin, että varhaisnuoruuteni lempikirja, Sinuhe Egyptiläinen, tuli radiosta kuunnelmasarjana. Otin tavakseni virkata samalla kun kuuntelin Veikko Honkasen syvän äänen kertovan Sinuhen ammoisista vaiheista.

Nostan kirjavan tilkun lähelle silmiäni. Kuulen, miten Egyptin sotajoukko etenee pölypilven keskellä paahteisessa autiomaassa samalla kun virkkuukoukku poimii aina uudelleen silmukallisen lankaa ja muotoilee sitä pylväiksi. Theban vihainen väkijoukko huutaa: "Mene pois, väärä faarao! Anna meille Ammon!" ja sininen lanka loppuu, ja jatkan tilkkua valkoisella langalla.

Nuo tilkkuihin virkatut kuunnelmatuokiot olivat loppuun uupuneelle mielelleni todellisia rentoutumisen ja rauhan hetkiä, jolloin paha maailma sai hetkeksi väistyä taka-alalle.



Kunnia ja maine, ne ovat sontaa, pelkkää sontaa, joka elättää vain kärpäsiä.
- Inteb kertoo Sinuhelle elämän tosiasioista -