Hoksasin, että viime aikojen blogikirjoitteluni on rajoittunut lähinnä haastekirjoituksiin ja  -kuviin. Olen ollut hyvin, hyvin väsynyt.

Yksi syy väsymykseeni voi olla se, että äitini on sairas. Hänellä on maksavaurio. Kuinka paha, se selviää kahden viikon sisällä. Hän on ollut erittäin huonovointinen ja kipeä jo vuoden ajan. Sappikivien leikkaus ei auttanut mitään. Sapesta löytyi silloin myös kasvain, joka oli hyvänlaatuinen. Nyt on diagnosoitu autoimmuuni mksatulehdus. Se johtuu todennäköisesti liian pitkään jatkuneesta vaihdevuosilääkkeiden syönnistä, mutta varmaa se ei ole. Lisäksi maksan ja haiman välillä on iso turvonnut solu. Kysyin äidiltä, mitä se tarkoittaa. Hän sanoi, ettei tiedä. Äitini potilasstatus oli "kiireellinen", mutta silti hän joutuu olemaan tutkimusjonossa kuukauden.

Tiedän, että jos tilanne on vakava, äiti ei kerro sitä minulle. Hän on aina sairastellut paljon, mutta hän on sitä ihmistyyppiä, joka nauraa sairauksille päin naamaa ja yrittää elää mahdollisimman normaalia elämää. Minä olen aina ajatellut, että äiti ja isä elävät ja kuolevat geeniperintönsä mukaan. Se tarkoittaisi sitä, että isä elää täyttä ja tervettä elämää seitsenkymppiseksi saakka, ja kuolee sitten yllättäen sydänkohtaukseen. Äiti taas elää 85-100 -vuotiaaksi, sairastaa loppuvuosinaan jotain liikuntakyvyn ja/tai muistin vievää sairautta, jonka nimessä on vierasperäisiä konsonantteja tai suhuäänteitä, ja kuolee rauhallisesti sairaalasänkyyn. Äiti sanoi syksyllä: "Muista sitten, että minut pitää polttohaudata." Minä vitsailin: "Eiköhän odoteta, että kuolet ensin." Sitten vaihdoimme puheenaihetta.

Maksavaurio yhdistetään usein alkoholismiin. Äitini on lähes absolutisti. Hän juo vain pari lasia viiniä vuodessa.