Nukahdan kotioloissa yleensä heti kohta kun pää on tyynyllä, peite korvilla ja valot sammutettu. Kotiunettomuus on minulle aina paha merkki. Silloin jokin on mättänyt pahasti jo pidemmän aikaa. Nyt on, pitkästä aikaa, sellainen kausi.

Stressitekijöitä on ollut ihan tarpeeksi. Töissä on pitkällistä stressiä aiheuttanut kaikille osastollamme työskenteleville uuden esimiehen valinta, kamppailu Hyvä Veli vastaan Pätevä Nainen. Hyvä Veli voitti ensimmäisen erän, Pätevä Nainen toisen. Nyt odottelemme, valittaako Hyvä Veli päätöksestä. Moni asia on ns. vaiheessa noiden kiemuroiden takia. Yllättävää kyllä, esimerkiksi työvuorolista, joten pari tärkeää harrastuksiini liittyvää juttua on jumissa, koska en tiedä, milloin minulla on seuraava vapaa viikonloppu.  Konttorista lykkäävät minulle töitä huomattavasti lyhyemmällä aikataululla kuin mitä kirjoissa ja kansissa lukee, ja kun sanon, ettei tämä näin onnistu, näyttävät nyrpeää naamaa...  Ja niin edelleen. Useimmat stressinlähteeni pulppuavat suoraan kalenterista. Yhdessä niistä kasvaa hyöky, joka uhkaa irrottaa jalkani joenpohjasta.

Minun on oltava varovainen. Ennen työuupumustani kuvittelin, että kroppa kyllä varoittaa, jos pää kuormittuu liikaa. Minun kohdallani niin ei käynyt. Pää prakasi, mutta fysiikka pelasi. Unettomuus on merkki, johon minun on suhtauduttava vakavasti.

On tällainen olo.